Jeesus: toivomme tunnustus…

Heprealaiskirjeen kirjoittaja jatkoi näitä rohkaisevia sanoja – "Pitäkäämme kiinni toivomme tunnustuksesta horjumatta, sillä Hän, joka on luvannut, on uskollinen. Ja katsokaamme toisiamme herättääksemme rakkautta ja hyviä tekoja, älkääkä hylkääkö itsemme kokoontumista, kuten jotkut tekevät, vaan kehottakaamme toisiamme, ja sitäkin enemmän kun näette Päivän lähestyvän." (Hepr. 10: 23-25)

Mikä on "toivomme tunnustus"? Se on sen tosiasian tunnustaminen, että Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus on toivomme ikuisesta elämästä. Kaikki fyysinen elämämme päättyy. Entä hengellinen elämämme? Vain jos olemme hengellisesti syntyneet Jumalasta uskomalla siihen, mitä Jeesus on tehnyt hyväksemme, voimme saada osallisen iankaikkisen elämän.

Jeesus rukoili Isää ja sanoi iankaikkisesta elämästä: "Ja tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, ainoan tosi Jumalan, ja Jeesuksen Kristuksen, jonka olet lähettänyt." (John 17: 3)  

Jeesus opetti Nikodemukselle - "Varmasti sanon teille, ellei joku ole syntynyt vedestä ja Hengestä, hän ei voi mennä Jumalan valtakuntaan. Se, mikä syntyy lihasta, on liha, ja se, mikä syntyy Hengestä, on henki. " (John 3: 5-6)

Jumala on uskollinen. Paavali opetti Timoteukselle - "Tämä on uskollinen sana: jos me kuolimme hänen kanssaan, saamme myös elää hänen kanssaan. Jos kestämme, saamme myös hallita Hänen kanssaan. Jos me kiellämme Hänet, hän myös kieltää meidät. Jos olemme uskottomia, Hän pysyy uskollisena; Hän ei voi kieltää itseään." (2 Timoteukselle 2:11-13)  

Paavali rohkaisi roomalaisia ​​- "Sen tähden, kun olemme tulleet vanhurskaiksi uskosta, meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös meillä on pääsy uskon kautta tähän armoon, jossa me seisomme ja iloitsemme Jumalan kirkkauden toivossa. Eikä vain sitä, vaan me myös kerskaamme ahdistuksista, tietäen, että ahdistus tuottaa kestävyyttä. ja sinnikkyys, luonne; ja luonne, toivo." (Roomalaiset 5: 1-4)

Heprealaisia ​​uskovia rohkaistiin menemään eteenpäin uskossaan Kristukseen sen sijaan, että he uskoivat vanhan liiton lakiin. Heprealaiskirjeen aikana heille osoitettiin, että Vanhan testamentin juutalaisuus oli päättynyt, kun Jeesus Kristus täytti lain koko tarkoituksen. Heitä varoitettiin myös luottamasta takaisin kykyynsä noudattaa Mooseksen lakia sen sijaan, että he luottaisivat siihen, mitä Kristus oli tehnyt heidän hyväkseen.

Heidän tuli huomioida toisiaan, jotta heidän rakkautensa ja hyvät tekonsa toisiaan kohtaan voisivat ilmetä. Heidän piti myös tavata yhdessä ja kehottaa tai opettamaan toisiaan, varsinkin kun he näkivät Päivän lähestyvän.

Mitä päivää Heprealaiskirjeen kirjoittaja viittasi? Herran päivä. Päivä, jolloin Herra palaa maan päälle Kuninkaiden Kuninkaana ja Herrojen Herrana.